Tieteellinen perusta lyhyesti

Yhdysvaltalainen Journal of Exercise Physiology-online -lehti julkaisi huhtikuun 2019 -numerossa VTT, professori Pertti Kukkosen tutkimuksen ”Scientific Basis of Active Isolated Stretching, A Review.  Lyhyesti kuvattuna Kukkosen tutkimus osoittaa, että Aaron L Mattesin kehittämät aktiiviset kohdevenytykset lisäävät liikkuvuutta enemmän kuin staattiset venytykset, vaikka ne tehdään merkittävästi pienemmällä vääntömomentilla (voimankäytöllä) kuin staattiset venytykset. Aktiiviset kohdevenytykset perustuvat Mattesin löytöön, jonka mukaan venyttämällä lihaksen rasituslinjan suuntaan ja rentouttamalla lihas jokaisessa toistossa venytysvastus pienenee merkittävän paljon. Tämä on urheilulääketieteessä uusi ja merkittävä löytö tai keksintö. Sen ansiosta kohdevenytykset lisäävät liikkuvuutta enemmän kuin staattiset venytykset. Se myös mullistaa venyttelytekniikan!

Tällä sivustolla on ollut jo noin 5 vuotta osio ”Tutkimuksia kohdevenytysten vaikutuksesta liikkuvuuteen.” Osiossa on kuvattu neljä tutkimusta, joka osoittavat aktiivisten kohdevenytysten lisäävän liikkuvuutta enemmän kuin staattiset venytykset. (Viides osion tutkimuksista on kiinankielinen, eikä siihen ole löytynyt viittaamistapaa.) Tutkimukset on julkaistu luotettavissa, vertaisarvioiduissa urheilulääketieteellisissä sarjoissa.  

Aktiiviset kohdevenytykset tehdään hyvin kevyesti. Se on tiedetty jo lähes viisi vuosikymmentä. Kuitenkin vasta tässä tutkimuksessa on voitu osoittaa, että kohdevenytykset tehdään pienemmällä voimalla (vääntömomentilla) kuin staattiset venytykset. Vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana vääntömomentin mittaamiseen sopivat laitteet ovat yleistyneet. Nyt oli vihdoin mahdollista etsiä ja löytää riittävä määrä, yhteensä 14 staattisen venytyksen tutkimusta, joissa on raportoitu tutkittujen henkilöiden keskimääräiset maksimaaliset vääntömomentit venytysharjoitusten jälkeen.  

Taulukossa esitetyissä staattisten venytysten tutkimuksissa osallistujien henkilöiden keskimääräisen maksimaalisen vääntömomentin vaihteluväli on 26 - 149 Nm. Aaron L Mattesin mukaan kohdevenytysten tekemisessä käytetty maksimaalinen voima on yksi pauna eli noin 450 grammaa, mikä vastaa 4,5 Nm:n vääntömomenttia. Optimaalinen voima on vain vajaa puolet siitä, eli 2 Nm:n vääntömomentti. Kohdevenytysten 10 toistossa yhteenlaskettu vääntömomentti on siten enintään 45 Nm ja optimaalinen vääntömomentti on 20 Nm.  Kohdevenytyksissä optimaalisen – maksimaalisen vääntömomentin vaihteluväli on siten 20 – 45 Nm.

Tutkimuksen kuvassa 2 staattisen venytyksen maksimaalisen vääntömomentin vaihteluväliä verrataan aktiivisen kohdevenytyksen optimaaliseen – maksimaaliseen vaihteluväliin.

Kuvion perusteella on päätelty, että aktiiviset kohdevenytykset tehdään pienemmällä vääntömomentilla kuin staattiset venytykset. Päätelmä voidaan todentaa kokeellisilla tutkimuksilla, joissa osallistujat tekevät aktiivisia kohdevenytyksiä ja staattisia venytyksiä ja vääntömomentti- nivelkulma -käyrät mitataan, samoin myös keskimääräiset maksimaaliset vääntömomentit venytysten jälkeen.  

Mattesin tekemä löytö, jonka mukaan venytetään lihaksen kuormituslinjan suuntaan ja rentoutetaan lihas jokaisessa venytyksen toistossa, on kohdevenytysten pääasiallinen vaikutusmekanismi. Tämä aktiivisten kohdevenytysten päävaikutusmekanismi uudistaa venyttelytekniikan. Kirjassani olen käyttänyt vahvempaa ilmaisua: aktiiviset kohdevenytykset mullistavat venyttelyn, mutta katsausartikkelissa oli syytä tyytyä kutsumaan sitä venyttelytekniikan uudistamiseksi.

Aktiivisista kohdevenytyksistä on kertynyt paljon kokemusperäistä tietoa sen yli 40 -vuotisen historian ajalta, mutta urheilulääketieteen menetelmin sitä on tutkittu hyvin vähän. Aktiivinen kohdevenyttely -kirjassani ja artikkeleissani sekä näillä kohdevenyttelyn nettisivuilla olen nojannut lähes yksinomaan tähän kokemusperäiseen tietoon. Tehdessäni tutkimusta JEPonline -julkaisuun, tähän kokemusperäiseen tietoon ei voinut perustaa päätelmiä lainkaan, vaan tuli nojata ainoastaan urheilulääketieteessä tutkittuun ja hyväksyttyyn teoriaan sekä artikkelissa tehtyihin perusteltuihin näyttöihin. 

Tämän vuoksi katsausartikkelissa jouduin rajoittumaan vain muutamiin edellä käsiteltyihin perusasioihin kohdevenytysten perusteista. Tekemäni katsausartikkelin löydöt, joita selvennettiin edellä, ovat aktiivisten kohdevenytysten perusteoria. Sitä tullaan täydentämään sitä mukaa kun lääketieteellinen tutkimus todentaa ehdotettuja kohdevenytysten vaikutusmekanismeja, joita ehdotettiin katsauksen luvussa ”AIS/kohdevenytysten vaikutusmekanismit”. Näitä ehdotettuja vaikutusmekanismeja ovat­: 

1. Venytysten päävaikutusmekanismi vähentää kitkaa lihaskalvojen kerrosten välillä ja ne alkavat liikkua. Tämä lihaskalvojen liikkuminen venytyksen toistoissa rikkoo lihasten kiinnikkeitä ja arpimuodostelmia. Kiinnikkeiden irtoaminen lievittää tai eliminoi lihaskipuja. Tämä on aktiivisten kohdevenytysten ensimmäinen ehdotettu vaikutusmekanismi. 

2. Toistuvat lihasten supistukset ja hengittäminen niiden tahdissa kiihdyttävät veren- ja imunesteiden kiertoa.  Se vie happea ja ravinteita lihaksiin ja vähentää aineenvaihdunnan kuona-aineita kuten maitohappoa. Toistuvat lihasten supistukset toimivat myös voimaharjoitteina. Tämä on ehdotettu toinen vaikutusmekanismi. Molemmat ehdotetut vaikutusmekanismit tulee vahvistaa urheilulääketieteellisillä tutkimuksilla.  

Mattes teki löytönsä sitkeillä kokeiluilla. Niinhän suuri osa merkittävistä keksinnöistä on tehty. Kun aktiiviset kohdevenytykset ajan mittaan korvaavat staattiset venytykset, ei enää tarvita pitkiä, 20 - 30 - 60 sekunnin tai vieläkin pitempiä venytyksiä eikä sopeutumista kipurajalla pysymiseen. Muutos myös lisää venyttelyn suosiota, sillä kevyet ja lyhyet kohdevenytykset ovat miellyttäviä ja vähentävät lihaskipuja, vaikkei tätä vaikutusta katsausartikkelissa vielä osoitettu. Se on toistaiseksi vielä kokemusperäisen tiedon varassa niin kuin suurin osa muistakin kohdevenytysten positiivisista vaikutuksista kehoon ja liikuntaan.