Tutkimuksia kohdevenytysten vaikutuksesta liikkuvuuteen
Aktiivista kohdevenyttelyä on tutkittu kovin vähän. Vaikutuksista liikkuvuuteen on kuitenkin löytynyt kaksi urheilulääketieteellistä tutkimusta. Niissä koehenkilöt tekevät kohdevenytyksiä ja tavallisia staattisia venytyksiä valituille kehon lihaksille muutaman kerran viikossa usean viikon ajan. Lihasten venyminen ja venytyskulman muutokset mitataan. Tilastollisilla laskelmilla tehdään sitten vertailua menetelmien välillä. Koehenkilöitä täytyy olla aika suuri joukko, jotta saadaan luotettavia tuloksia. Se vaatii runsaasti aikaa ja resursseja. Staattista venyttelyä on tutkittu runsaasti, mutta kohdevenyttelyä vasta hyvin vähän.
Kaksi niistä on julkaistu urheilulääketieteellisissä julkaisusarjoissa yhden sivun yhteenvetona. Niissä on venyttelyä tehneiden koehenkilöiden ryhmien lisäksi kontrolliryhmät, joiden jäsenet eivät venyttele lainkaan. Koehenkilöt on arvottu ryhmiin satunnaisvalintaa käyttäen. Näillä keinoilla varmistetaan tulosten luotettavuutta.
Nämä kaksi tutkimusta ja niiden tekijät sekä loppupäätelmät ovat:
(1) Liemohn, W., Mazis, N. & Shang, S. (1999). Effects of Active Isolated and Static Stretch Training on Active Straight Leg Raise Performance. Medicine and Science in Sports and Exercise, 31 (5), supplement S116.
Tutkimuksessa 30 koehenkilöä teki 9 harjoitusta 3 viikon aikana ja he tekivät suoran jalan noston venytyksiä. Molemmat venyttelytavat lisäsivät liikkuvuutta tilastollisesti merkitsevästi, mutta kohdevenyttely lisäsi liikkuvuutta merkitsevästi enemmän kuin staattinen venyttely.
(2) Middag, T.R. & Harmer, P. (2002). Active-Isolated Stretching is not More Effective than Static Stretching for Increasing Hamstring ROM. Medicine and Science in Sports and Exercise, 34 (5), supplement 1: S151
Tässäkin tutkimuksessa 30 koehenkilöä teki polven ojennuksen venytyksiä 5 kertaa viikossa 3 viikon ajan. Tutkimuksessa kohdevenyttely ja staattinen venyttely lisäsivät liikkuvuutta saman verran. Tilastollinen ero ei ollut merkitsevä.
|