KOHDEVENYTYKSET
SOPIVAT KAIKILLE
Venytysasennot ovat
yksinkertaisia ja helppo oppia sekä sopivat jokaiselle iästä ja fyysisestä kunnosta riippumatta.
Kohdevenytykset vähentävät lihasten kireyttä ja kipuja sekä
ehkäisevät kramppeja.
Venytykset helpottavat
liikuntaa ja arkiaskareita
sekä antavat hyvän olon tunteen.
"Aktiivinen kohdevenyttely"
-kirjan 53 venytystä myös
vahvistavat kehon lihaksia ja hoitavat niiden sekä jänteiden ja nivelten kuntoa ja terveyttä.
Aaron Mattes on tehnyt opaskirjan "Specific Stretching for Everyone,"
jossa on kuvattu kohde-
venytykset kehon tärkeim-
mille lihaksille. Venytyksiä
olisi hyvä tehdä päivittäin
ja perusteellinen venyttely
ainakin kerran viikossa.
Suomennos artikkelista "Scientific Basis of Active Isolated Stretching", joka on julkaistu Journal of Exercise Physiology-online -lehdessä April 2019 -numerossa Pertti Kukkonen Aktiivisten kohdevenytysten tieteellinen perustaYhteenveto (Abstract) Aaron L Mattes havaitsi, että venyttämällä lihaksen kuormituslinjan suuntaan ja rentouttamalla lihas jokaisessa toistossa, voidaan vähentää lihaksen venytyksen vastusta. Katsausartikkelin tavoitteena on tähän havaintoon perustuen näyttää, että kohdevenytykset tehdään pienemmällä vääntömomentilla kuin staattiset venytykset, mutta että kohdevenytykset lisäävät kuitenkin lantion ja polvinivelen liikelaajuutta enemmän kuin staattiset venytykset. Etsimällä löytyi 14 artikkelia, joissa oli mitattu ja raportoitu maksimaalinen vääntömomentti takareiden tai säären lihaksille. Näitä mittaustuloksia verrattiin kohdevenytysten optimaaliseen – maksimaaliseen vääntömomenttiin. Tulokseksi saatiin, että kohdevenytykset takareiden ja säären lihaksille tehdään pienemmällä vääntömomentilla kuin staattiset venytykset. Tämä päätelmä tulee todentaa kokeellisilla tutkimuksilla. Löydettiin myös 4 tutkimusta, jotka osoittivat, että kohdevenytykset lisäävät lantion ja polven liikelaajuutta enemmän tai vähintään yhtä paljon kuin staattiset venytykset. Mattesin tekemä löytö, jonka mukaan venytetään lihaksen kuormituslinjan suuntaan ja rentoutetaan lihas jokaisessa toistossa, on kohdevenytysten pääasiallinen vaikutusmekanismi. Tämä aktiivisten kohdevenytysten vaikutusmekanismi uudistaa venyttelytekniikan. Tämän katsauksen löydöt ovat aktiivisten kohdevenytysten perusteoria. Sillä on suuri vaikutus harjoittelun fysiologiaan. Avainsanat: Liikkuvuus, Rentouttaminen, Lihas-luustorakenne JOHDANTO Aktiivisesta kohdevenyttelystä on julkaistu vain harvoja tutkimuksia. Kohdevenyttelyn vaikutusmekanismia ei ole tutkittu juuri lainkaan. Muutamien muiden venyttelytekniikoiden vaikutusmekanismeista Weppler ja Magnusson julkaisivat vuonna 2010 katsauksen (31). Tämä edistyminen tuli mahdolliseksi kun ryhdyttiin tutkimaan venyttelyn biomekaanisia ominaisuuksia. Lisäämällä jännitteen käyttäminen lihaksen pituuden arvioimisessa voitiin konstruoida vääntömomentti - nivelkulma -käyriä ennen venyttelyä ja sen jälkeen. Maksimaalisen vääntömomentin mittaaminen useimpien venytystekniikoiden osalta tuli mahdolliseksi. Aaron L Mattes kehitti AIS/kohdevenyttelyn 1990 -luvulla toimiessaan Kinesioterapian laitoksen johtajana University of Illinoisissa vuosina 1972-1976 ja University of Toledossa vuosina 1976-1979 (20-23). Hän on asiantuntija hieronta- ja kinesioterapiassa. Mattes oli itsekin urheilija ja oli loukkaannuttuaan syvästi pettynyt käytettävissä olleisiin kuntoutusmenetelmiin. Kokeilemalla sitkeästi suurta joukkoa eri asentoja ja tapoja venytellä, hän löysi lopulta venytystekniikan, joka tuntui toimivan hyvin. Hän keksi yhdistää venyttämisen lihaksen kuormituslinjan suuntaan ja lihaksen rentouttamisen jokaisessa venytyksen toistossa. Nämä molemmat tarvittiin, jotta venytysvastus väheni. Jos venytysvastus on pienempi lihaksen kuormituslinjan suunnassa, miksi eivät lukuisat urheilulääketieteen tutkijat ole keksineet, edes sattumalta, käyttää lihaksen kuormituslinjan suuntaa tutkiessaan esimerkiksi staattista venytystä? Jos lihasta ei ole rentoutettu, venytys kuormituslinjan suuntaan ei vähennä venytysvastusta, on selityksenä. Rentouttaminen on pienemmän vastuksen edellytys. Mattesin mukaan aktiiviset kohdevenytykset tehdään kevyesti, enintään yhden paunan, eli 4.5 Nm:n voimalla (21). Optimaalinen voima on vain 6 – 8 unssia eli 1.7 – 2.3 Nm (30 s 2). Venytys kestää 1 – 2 sekuntia ja sitä toistetaan 8 – 10 kertaa. Venytettävä lihas rentoutetaan supistamalla vastapuolella olevaa (antagonista) lihasta, kun kehon osa siirretään alkuasennosta venytysasentoon. Mattes kehitti AIS/ kohdevenyttelyn asteittain ja lopulta vuosina 2000 ja 2012 julkaistuissa kirjoissaan hän päätteli, että Sherringtonin ja Wolffin lait olivat aktiivisten kohdevenytysten tieteellisinä perusteina (20,21). Koska tämä ei ollut vakuuttava peruste kohdevenytysten tieteelliselle arvolle, hän yritti saada lääketieteen tutkijoita osallistumaan kohdevenytysten kehittämiseen. Mattes ja hänen lähin työtoverinsa Jeffrey Haggquist järjestivät 10 – 14 päivinä kesäkuuta 2008 Washington D.C:ssä seminaarin, jossa AIS/kohdevenytysten ja lääketieteen asiantuntijat kehittivät yhdessä kohdevenytysten sovelluksia. Tarkoituksena oli myös rohkaista urheilulääketieteen tutkijoita aloittamaan kohdevenytysten tutkimushankkeita. Vuonna 2009 Mattes toimi yhdessä NIH:n (National Institutes of Health) kanssa suunnittelemalla pilottitutkimusta, joka osoittaisi AIS:n arvon tiedeyhteisölle (30 s 5). Nämä yritykset eivät onnistuneet, koska venyttelyn urheilulääketieteellisellä tutkimuksella ei yleisesti ollut vielä noina aikoina välineitä AIS/kohdevenytysten tieteellisen merkityksen osoittamiseen. Ennen vuotta 2010 vain muutama tutkimusryhmä kykeni arvioimaan vääntömomentti-nivelkulma-käyriä ja mittaamaan maksimaalista vääntömomenttia sitä varten kehitetyillä laitteilla. Näiden tutkimusryhmien päämielenkiinto oli staattisten venytysten siedon teoriassa, eikä AIS/kohdevenytyksissä. Weppler-Magnussonin vuoden 2010 katsausartikkelin jälkeen vääntömomentti-nivelkulma-käyrät ja venytysten maksimaaliset vääntömomentit tunnetaan paremmin. MUUTAMIA AARON L MATTESIN IDEOITA Rentouttaminen Mattes esittää, että vain rentoutetut lihasten ja faskian (engl. myofascial) rakenteet voidaan venyttää optimaalisesti (21). Rentouttaminen perustuu Sherringtonin lakiin vastavuoroisesta estämisestä. Vaikuttajalihaksen supistaminen lähettää viestin ja käskyn rentoutua nivelen vastapuolella oleville lihaksille. Kohdevenytysten asennot ja liikkeet on suunniteltu niin, että venyttelevän henkilön liike venytyksen alkuasennosta venytysasentoon rentouttaa lihaksen tai lihakset automaattisesti. Rentouttamista lisää, kun venyttelevä henkilö hengittää ulospäin venytysasentoon siirtyessään. Venytyksen jokaisen toiston jälkeen tulee venytettävä kehon osa palauttaa takaisin alkuasentoon. Venytystä toistetaan 8 – 10 kertaa. Venyttäminen kehon ja lihaksen kuormituslinjan suuntaan Venytys tulee suunnata kunkin lihaksen kuormituslinjan mukaiseen suuntaan. Mattes johti tämän idean Wolffin laista, joka alkujaan koskee luustoa. Myös faskian kalvot noudattavat kehon kuormituslinjojen suuntia ja kiinnittyvät sen mukaisiin anatomisiin kohtiin. Tätä Mattesin päätelmää tukee Thomas W Myersin eräs löytö hänen kirjassaan ”Anatomy Trains.” Myers osoitti kuinka lihaksen pitkät kollageenimolekyylit suuntautuvat lihaksen kuormitussuuntaan (26 s 22). Mattes ilmaisi saman anatomisen piirteen makrotasolla: kollageenikuidut ovat järjestäytyneet kehon kuormituslinjojen suuntaan. Mattes tutki kunkin lihaksen lähtökohdan, kiinnittymiskohdan ja toimintatavan ja päätteli niiden perusteella optimaalisen suunnan, johon sitä tuli venyttää. Joidenkin lihasten eri osille on omat kuormituslinjansa ja optimaaliset venytyksen suuntansa. Venytys lihaksen kuormituslinjan suuntaan ja lihaksen rentoutus pienentävät lihaskalvojen kerrosten välisiä jännitteitä ja kitkaa niin paljon, että lihaskalvot alkavat liikkua, vaikka venytetään hyvin pienellä, alle 0.45 kilon (eli alle yhden paunan) voimalla. Liikkuminen alkaa murtaa kiinnikkeitä ja arpikudoksia. Ne ovat seurausta tulehduksista, jotka voivat aiheutua kudosvaurioista (21 s 14). Kiinnikkeiden murtuminen lievittää lihaskipua tai poistaa kivun. Venytykset myös järjestävät kollageenikuituja uudelleen ja vähentävät lihasten spastisuutta. Toistojen pumppaava liike ja hengitys toistojen tahdissa Rentouden lisäämiseksi on venyttelijän hengitettävä ulospäin siirtyessään alkuasennosta venytysasentoon ja hengitettävä sisäänpäin siirtyessään takaisin alkuasentoon. Hengittäminen ja lihasten supistumiset toistoissa pumppaavat lisää verta lihaksiin. Ne myös kiihdyttävät imunestekiertoa ja auttavat palamisjätteiden kuten maitohapon poistumista elimistöstä. Eräs AIS/kohdevenytysten ominaisuus ja etu on voimaharjoitusten yhdistäminen liikkuvuusharjoituksiin. Nivelen vastapuolella olevaa lihasta jännitetään ja vahvistetaan samalla kun lihasta venytetään. Näin tapahtuu jokaisessa toistossa. Liike lisää lihasten voimaa tasapainoisesti molemmilla puolilla vartaloa ja molemmilla puolilla ylä- ja alaraajoja kun lihaksia venytetään järjestelmällisesti edeten. AIS/KOHDEVENYTYKSEN JA STAATTISEN VENYTYKSEN MAKSIMAALISTEN VÄÄNTÖMOMENTTIEN VERTAILU Koska kohdevenytysten vaikutusmekanismeista ei ole julkaistu tutkimuksia vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa, olen osaksi nojannut kinesiologian maisterintutkinnon opinnäytteeseen, joka on tehty Brock Yliopistossa Ontariossa Kanadassa vuonna 2009. Opinnäytteen otsikko on: “Active Isolated Stretching: An Investigation of the Mechanical Mechanisms” ja sen kirjoittaja on Alison Longo. Tekstin löytää internetistä tutkielman otsikolla ja tekijänimellä (14). Tutkimuksen kokeellinen osa on antanut hyödyllisiä vihjeitä kohdevenytysten vaikutusmekanismeista. Tutkitut henkilöt olivat yliopiston opiskelijoita, 8 naista ja 2 miestä, joilla oli kireät takareiden lihakset. He suorittivat 6 viikon aikana päivittäin 2 sarjaa oikean jalan polven ojennuksen AIS -venytyksiä 10 toistolla, 30 sekunnin tauolla sarjojen välissä. Venytykset tehtiin pienemmällä kuin yhden paunan (noin 450 g) voimalla ja viimeinen (kymmenes) toisto vietiin niin pitkälle, että henkilö tunsi kevyttä ärsytystä. Vasenta jalkaa ei venytelty, vaan se toimi kontrollina. Kuuden viikon venytysharjoittelua ennen ja sen jälkeen mitattiin polven ojennuksen ROM ja venytysvastus molemmille jaloille (jalan painovoiman korjauksella) dynamometrillä (Biodex System 3). Vastus lateralis -lihaksen ja takareiden hamstring -lihasryhmän sähköinen aktiviteetti mitattiin Delsys Bagnoli-4EMG -järjestelmällä lihaksiin kiinnitetyillä elektroideilla. Longon tutkielman kokeellisen osan päätuloksena oli, että AIS/kohdevenytysten vaikutustapa ei ole mekaaninen. Mitatut havaintoarvot ennen venytyksiä ja niiden jälkeen ovat likimäärin samalla käyrällä (kuva 1). Polven ojennuksen ROM kasvoi keskimäärin 15 astetta, tilastollisesti merkitsevästi ja saatiin viitteitä siitä, että pitkällä ajalla (6 viikossa) tehdyt kohdevenytykset tehoavat liikelaajuuden lisäämiseen. Longon mukaan voidaan myös päätellä, että vastavuoroinen estäminen tapahtui ja takareiden hamstring -lihakset rentoutuivat, koska hamstring -lihaksien sähköinen aktiviteetti oli merkitsevästi vähäisempää kuin vastus lateralis -lihaksen aktiviteetti.
Kuva 1 on muunneltu kuva Alison Longon tutkielmasta polven ojennuksen AIS -venytyksestä. Kuvan henkilö käytti vain 30 Nm:n vääntömomenttia tehdessään polven ojennuksen venytyksen AIS/kohdevenytyksen viimeistä toistoa. Valitettavasti tietoa kaikkien 10 henkilön keskimääräisestä maksimaalisesta vääntömomentista ei ole saatavissa. Mattesin mukaan optimaaliset AIS/kohdevenytykset ovat hyvin kevyitä, noin 2 Nm:n vääntömomentin suuruisia ja 10 toistossa optimi on 20 (Nm) vääntömomenttia. Yläraja voimankäytölle on vähemmän kuin pauna eli vähemmän kuin 4.5 Nm vääntömomenttia. Näin saadaan AIS/kohdevenytyksille optimaalisen - maksimaalisen vääntömomentin vaihteluväliksi 20 - 45 Nm vertailuun staattisten venytysten suhteen. Taulukon 1 viimeinen sarake on luettelo takareiden ja säären lihasten keskimääräisistä maksimaalisista vääntömomenteista staattisissa venytyksissä. Luettelon tutkimuksista 5 ensimmäistä ovat peräisin Weppler-Magnussonin katsausartikkelin kirjallisuusluettelosta (31). Muut 9 tutkimusta löytyivät Freitasin y.m. -katsausartikkelista, joka julkaistiin vuonna 2018 (6). Tässä katsauksessa oli hakukriteerinä mm, että vain yli 2 viikon pituiset venyttelyharjoitukset hyväksyttiin mukaan.
Kohdevenytyksissä optimaalisen – maksimaalisen vääntömomentin vaihteluväli on 20 – 45 Nm. Vaikka näissä vaihteluväleissä on kuviossa 2 vähäistä päällekkäisyyttä, voidaan päätellä aika suurella varmuudella, että kuvio 2 näyttää, että AIS/kohdevenytykset tehdään pienemmällä vääntömomentilla kuin staattiset venytykset. Päätelmä on kohtuullisen luotettava ja se voidaan todentaa kokeellisilla tutkimuksilla, joissa osallistujat tekevät AIS/kohdevenytyksiä ja staattisia venytyksiä ja vääntömomentti- nivelkulma -käyrät mitataan, samoin myös keskimääräiset maksimaaliset vääntömomentit venytysten jälkeen. Tutkimuksia tulisi tehdä sekä reiden takaosan hamstring -lihaksille että säären calf -lihaksille käytettävissä olevilla mittauslaitteilla.
Sukupuoli ja ikä näyttävät vaikuttavan venyttelyssä, pääasiassa siten, että naisilla on suurempi liikkuvuus kuin miehillä ja myös siten, että tietyn iän jälkeen liikkuvuus alkaa heikentyä. Edellä viitatuissa tutkimuksissa miehet ja ikääntyvät osallistujat näyttävät käyttävän suurempaa maksimaalista vääntömomenttia kuin naiset ja nuoremmat henkilöt. LaRoche ja Connolly -tutkimuksessa 9 osallistuvan miehen keski-ikä on 31 vuotta ja jotkut saattavat olla yli 60 -vuotiaita (11). Sen vuoksi heidän liikkuvuutensa on vähäisempää ja keskimääräinen maksimaalinen vääntömomenttinsa on korkea, 149 Nm. Maksimaalinen vääntömomentti on korkea, 122 Nm myös Gajdosik ym –tutkimuksessa ikääntyneiden (keski-ikä 73 vuotta) naisten säärilihasten venytyksessä (8). Hyvin erilainen on Chan, Hong ja Robinson -tutkimuksen osallistujien ikä, noin 18-25 vuotta ja keskimääräinen maksimaalinen vääntömomentti onkin vain 28 Nm (4). AIS/KOHDEVENYTYSTEN VAIKUTUSMEKANISMIT AIS/kohdevenytysten päävaikutusmekanismi on venytys kehon kuormituslinjan suuntaan ja venytettävän lihaksen rentoutus jokaisessa venytyksen toistossa. Aaron L Mattesilla ja lukuisilla AIS -terapeuteilla on 40 vuoden kokemus AIS/kohdevenytysten soveltamisesta urheiluun ja urheiluvammojen hoitamiseen sekä lihas-luustoperäisten ongelmatilanteiden hoitamiseen. Sen vuoksi ehdotetuista AIS/kohdevenytysten vaikutusmekanismeista on runsaasti kokemusperäistä tietoa. Venytysten päävaikutusmekanismi vähentää kitkaa lihaskalvojen kerrosten välillä ja ne alkavat liikkua. Tämä lihaskalvojen liikkuminen venytyksen toistoissa rikkoo lihasten kiinnikkeitä ja arpimuodostelmia. Kiinnikkeiden irtoaminen lievittää tai eliminoi lihaskipuja. Tämä on aktiivisten kohdevenytysten ensimmäinen ehdotettu vaikutusmekanismi. Se tulee vahvistaa urheilulääketieteellisillä tutkimuksilla. Toistuvat lihasten supistukset ja hengittäminen niiden tahdissa kiihdyttävät veren- ja imunesteiden kiertoa. Se vie happea ja ravinteita lihaksiin ja vähentää aineenvaihdunnan kuona-aineita kuten maitohappoa. Toistuvat lihasten supistukset toimivat myös voimaharjoitteina. Tämä on kohdevenytysten toinen ehdotettu vaikutusmekanismi. Urheilulääketieteen tutkimukset ovat tarpeen näiden vaikutusten todentamiseksi. AIS/kohdevenytyksillä saattaa olla muitakin vaikutuksia, esimerkiksi se, että venytykset irrottavat faskian kalvojen välistä liimautumista, oikaisevat kollageenikuituja ja vähentävät lihaskouristuksia (muscle spasms) kuten Mattes on vaikutuksia kuvannut. Sen vuoksi kaksi ehdotettua vaikutustapaa tai mekanismia saattavat olla vain alkua kohdevenytysten mahdollisten vaikutusmekanismien listalle. AIS/KOHDEVENYTYSTEN ERÄS OLETTAMUS TULISI KORJATA Magnusson päätteli katsausartikkelissaan vuonna 1998, että lihasta supistavaa refleksiaktiviteettia ei esiinny rauhallisessa staattisessa venytyksessä (18). Magnussonin päättely pätee myös kohdevenyttelyyn. Michael J Alter arvosteli kirjassaan ”Science of Flexibility” vahvasti kohdevenyttelyn olettamusta venytysrefleksin käynnistymisestä (1 s 164). Nämä kritiikit on syytä ottaa huomioon. Kohdevenytysten olettamuksesta että venytysrefleksi käynnistyy, jos venytys jatkuu yli kaksi sekuntia, voidaan luopua. Se ei muuttaisi lainkaan tapaa, jolla venytykset tehdään. Muutos koskisi ainoastaan tapaa, jolla venyttelyä perustellaan. Edellä osoitettiin, että kohdevenytysten perusteluiden merkittävin asia on venytysten kohdistaminen kuormituslinjan suuntaan ja rentouttaminen. Tulevaisuudessakin venytyksiä tehtäisiin lyhyesti, enintään kaksi sekuntia ja kevyesti sekä hengityksen tahtiin. Edellä ehdotettu korjaus AIS/kohdevenytyksen perusteluihin ei muuttaisi lainkaan tapaa, jolla venytykset tehdään. Sen vuoksi urheilulääketieteelliset kokeelliset tutkimukset vaikutuksista nivelkulmien kasvuun eivät muuttuisi. Eivät muuttuisi myöskään kohdevenytysten sovellukset urheilussa. Varoitus ettei saa venyttää kauemmin kuin kaksi sekuntia, on itse asiassa tarpeeton ja virheellinen teoreettinen perustelu kohdevenytyksille. Jotta kohdevenytykset hyväksyttäisiin ja niitä arvostettaisiin, korjaus on välttämätön. LISÄÄVÄTKÖ AKTIIVISET KOHDEVENYTYKSET NIVELTEN LIIKKUVUUTTA ENEMMÄN KUIN STAATTISET VENYTYKSET? Tästä aiheesta on julkaistu neljä tutkimusta vertaisarvioiduissa urheilulääketieteen sarjoissa ja ne täyttävät tieteellisten tutkimusten kriteerit. Tutkimuksissa on satunnaistettu kontrolliryhmä sen lisäksi, että niissä on kaksi ryhmää, jotka tekevät kohdevenytyksiä ja staattisia venytyksiä. Satunnaistettu henkilöiden valinta näihin ryhmiin oli varmistettu. Tutkimukset julkaistiin sivun pituisina yhteenvetoina, mikä saattaa heijastaa kohdevenytysten jossain määrin heikkoa statusta urheilun lääketieteessä ja harjoittelufysiologiassa.
Kahdessa näistä neljästä tutkimuksesta kohdevenytykset lisäsivät nivelen ROM:a tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin staattiset venytykset. Middagin ja Harmerin tutkimuksessa kohdevenytykset lisäsivät ROM:a enemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä ja Marinon y.m. tutkimuksessa vain kohdevenytykset lisäsivät ROM:a merkitsevästi. Tutkimukset siten osoittavat, että kohdevenytykset tuottavat suuremman tai vähintään samansuuruisen lisäyksen nivelkulmaan kuin staattiset venytykset. Lopez-Bedoya ym. -tutkimuksessa pääteltiin, että staattinen venyttely lisää takareiden lihasten liikelaajuutta enemmän kuin kohdevenytykset ja enemmän kuin jännitys-rentoutus -venytykset (15). Kohdevenytyksiä ei tutkimuksessa ole kuitenkaan määritelty oikealla tavalla Mattesin vuoden 2000 kirjan ideoiden mukaisesti, vaikka kirja on tutkimuksen lähdeluettelossa. Lihasten rentouttaminen kohdevenytyksissä on spesifioitu väärällä tavalla. Tekijät ehdottavat, että avustettuna tehdyt kohdevenytykset ovat sama asia kuin avustettuna tehdyt aktiiviset staattiset venytykset (AASS) niin että sarjojen välissä pidetään 2 sekunnin tauko ja tämän lepotauon aikana lihas rentoutuu: ”Harjoitussarja oli siis: 4x12x(AASS 2 s) ja 2 s lepo harjoitusten välissä sekä 50 s lepo sarjojen välissä.” Takareiden lihasten rentoutusta ei tapahdu tällaisessa menettelyssä. Takareiden lihakset rentoutuvat todella AAIS -venytyksissä eli avustettuna tehdyissä AIS/kohdevenytyksissä, joissa venytettävä henkilö itse nostaa jalan niin pitkälle kuin mahdollista ja avustava terapeutti vain viimeistelee venytyksen kevyesti, enintään 4.5 Nm: n vääntömomentilla. Koska lihaksen rentoutusta ei tutkimuksen kohdevenytyksissä tapahdu, olennainen osa kohdevenytysten vaikutuksesta liikelaajuuteen puuttuu ja tutkimuksen johtopäätökset eivät ole päteviä. AIS/kohdevenytykset saattaisivat lisätä liikelaajuutta enemmän kuin staattiset venytykset, mutta tutkimus ei kykene antamaan oikeaa estimaattia. Samat tekijät, tällä kertaa eri järjestyksessä, Vernetta-Santana ym. julkaisivat 2015 toisenkin tutkimuksen aktiivisesta kohdevenytyksestä (29). Tutkimus pyrkii osoittamaan, että AIS/kohdevenytykset lisäävät merkitsevästi nivelten liikkuvuutta, mutta eivät vähennä merkitsevästi takareiden lihasten isometristä huippuvoimaa. Kohdevenytysten määrittely on sama kuin edellisessä Lopez-Bedoya ym. -tutkimuksessa (15) ja samalla epäkorrektilla lihasten rentouttamisen määritelmällä. Sen vuoksi tutkimuksen päätelmät eivät ole riittävän luotettavia. KESKUSTELU Aktiivinen kohdevenyttely kehitettiin yli 40 vuotta sitten, mutta sen tieteellisiä perusteita ei liene esitetty ennen Aaron L Mattesin aikaisempia yrityksiä saada lääketieteellinen yhteisö tutkimaan kohdevenytyksiä. Mutta edelleenkin asiassa on tutkittavaa, niin kuin edellä selvitettiin. Esimerkiksi kohdevenytyksille ehdotettuja toimintamekanismeja tulisi tutkia. Jos tutkimukset vahvistavat niitä, mekanismit olisivat kohdevenytysten arvokkaita välineitä kuntouttamisessa esimerkiksi urheiluvammojen jälkeen. Itse asiassa tässä tarkoituksessa Mattes teki 40 vuoden ponnistuksen noin 120 venytyksen kehittämisessä ja tutkimisessa vuoden 2012 AIS -kirjaa varten. Venytysten lukumäärä on suuri ja on tarpeen fysioterapiassa kun henkilöä kuntoutetaan. Kirjassa on ohjeet sekä henkilön itsensä tekemiin venytyksiin että toisen henkilön avustamina tehtyihin venytyksiin. Mattes kutsuu itse tehtyjä venytyksiä ”aktiivisiksi,” mutta se on vastoin tutkimusyhteisön käyttämää terminologiaa. Suuri luku venytyksiä lihaksille ja niiden osille on tarpeen, jotta kohdevenytykset voidaan kohdistaa tarkemmin kuin staattiset venytykset. Esimerkiksi takareiden (hamstring) venytyksille on kuusi kohdevenytystä verrattuna kahteen staattiseen venytykseen. Myös voimaharjoituksia tarvitaan kuntoutuksessa ja Mattes julkaisikin vuonna 2006 kirjan voimaharjoituksista (22). Kirjan pääidea on samanlainen kuin kohdevenytyksissä. Voimaharjoitukset kohdistetaan erikseen kuhunkin lihakseen, mikäli se on mahdollista. 1970 -luvun jälkeisten neljän vuosikymmenen aikana sadat AIS -terapeutit ovat soveltaneet kohdevenytyksiä urheiluvammoihin ja lihas-luustoperäisiin ongelmatilanteisiin. Kuntouttavat kohdevenytykset nojaavat fysiologisiin perusteisiin. Ovatko nämä kuntoutusharjoitukset edelleen valideja, kun kohdevenytyksiä tutkitaan urheilulääketieteen standardeilla? Kuntoutusharjoitukset eivät luultavasti ole valideja sellaisinaan, vaan vasta tutkimusten ehdottamien muutosten jälkeen. Mattesin kouluttamat AIS -terapeutit ovat soveltaneet kohdevenytyksiä myös urheilun opetukseen, valmennukseen ja urheilijoiden avustettuun venyttelyyn. On jossain määrin viittauksia siihen, että eliittitason urheilussa, missä kilpailu on erityisen kovaa ja tulot korkeita, kohdevenytykset ovat tehneet läpimurron ja monet urheilijat pitävät niiden käyttämistä etuna. Tämä on saattanut lisätä kohdevenytysten käyttöä urheilussa, vaikka urheilijoilla onkin ollut taipumus salata sen käyttämistä parantaakseen kilpailukykyään. AIS -terapeutit ovat myös opettaneet kohdevenytyksiä tavallisille kansalaisille. Mattes ehdottaa, että on venyteltävä lähes päivittäin, koska lihakset lyhenevät, jäykistyvät ja tulevat kireiksi työstä, harjoituksista tai stressistä. Hän julkaisi kirjan otsikolla ”Specific Stretching for Everyone”, jossa on aktiivisten kohdevenytysten ohjeet 99 venytykselle (23). On merkillistä ja kysymyksiä herättävää, että urheilulääketieteen tutkimus on osoittanut kovin vähäistä kiinnostusta aktiivisiin kohdevenytyksiin. Kuitenkin internetissä National Academy of Sports Medicinen (NASM) sivuilla on teksti ”Current Concepts in Flexibility Training” ja kohdevenyttely on eräs vaihtoehtoinen venytysmenetelmä (27). Sitä ehdotetaan lämmittelyyn ennen urheilukilpailuja ja korkeaintensiivisiä harjoituksia. Mutta NASM määrittelee kohdevenytykset kuitenkin merkittävästi eri tavalla kuin Mattes. Lihaksen rentouttaminen on mukana NASM:n määritelmässä kohdevenytyksille, mutta venyttäminen lihaksen kuormituslinjan suuntaan puuttuu. Tarkistamalla videot NASM:n neljälle esimerkkivenytykselle kaksipäiselle reisilihakselle, nelipäiselle reisilihakselle, lähentäjälihaksille ja rintalihaksille, ilmenee, etteivät ne ole yhdenmukaisia Mattesin vuosien 2000 ja 2012 kirjojen kohdevenytysten suhteen. Sekä lihaksen rentoutus että venytys lihaksen kuormituslinjan suuntaan ovat kohdevenytysten välttämättömiä vaatimuksia, minkä vuoksi NASM:n käyttämä määritelmä kohdevenytyksille on puutteellinen. Jos ei venytetä lihaksen kuormituslinjan suuntaan, venytykset tuottavat pienemmän lisäyksen nivelen liikelaajuuteen, eivätkä muutkaan kohdevenytysten myönteiset vaikutukset toteudu. Tämä saattaa olla eräänä syynä siihen, että urheilulääketieteen tutkimusyhteisö on menettänyt kiinnostuksensa kohdevenytysten tutkimiseen. LOPPUPÄÄTELMIÄ Aaron L Mattes onnistui monissa kokeiluissaan tekemään löydön, jonka mukaan venytys lihaksen kuormituslinjan suuntaan ja venytettävän lihaksen rentouttaminen jokaisessa venytyksen toistossa pienentävät venytysvastusta. Tähän löytöön perustuen on osoitettu, että aktiiviset kohdevenytykset tehdään pienemmällä vääntömomentilla kuin staattiset venytykset takareiden ja säären lihaksille. Neljä tutkimusta lisäksi osoittaa, että aktiiviset kohdevenytykset lisäävät lantion ja polven liikelaajuutta enemmän tai vähintään yhtä paljon kuin staattiset venytykset. Löydöt tulisi vahvistaa tieteellisillä lisätutkimuksilla.
Kiitokset Erityiskiitokset hyvistä ehdotuksista katsauksen tekstin muotoilemisessa:MD, PhD, Assos.prof. Katriina Kukkonen-Harjula, Kuntoutus, Etelä-KarjalanSosiaali- ja Terveyspiiri, Lappeenranta.
VIITTAUKSET
|
